Tekniikan tohtori Koskenniemi - Kettu Kallan poika

Teollisuusjohtaja Markku Koskenniemi on syntynyt Kolarissa 27.4.1942 ja käynyt Sieppijärven kansakoulun 1957. Hän on perustanut Tampereelle Suomen johtavan valomainostehtaan, Tammerneon Oy:n 1967. 25 vuotta huomattavia valomainoksia on Vesa Veikkolan ja Paavo Luokkalan 1992 kirjoittama Tammerneonin 25-vuotishistoriikki.

Olen saanut kirjan lahjaksi opetusneuvos Mikko Koskelta 1993. Lähetteessään hän kirjoitti minulle: ”Toivon, että oppilaat saavat tämän kirjan välillisenä sanomana ripauksen kotiseutuylpeyttä ja –rakkautta sekä uskoa tulevaisuuteen. Kotiseuturakkaus heijastuu tässä kirjassakin Markku Koskenniemen ajatuksista." (K.G.)

Raimo Seppälä puolestaan on 1997 kirjoittanut Markku Koskenniemestä kirjan Kettu-Kallan poika.

Molemmat kirjat puhuvat paitsi Koskenniemen äänellä hänen arvomaailmastaan myös kotikylästämme ja meän perän ihmisistä. Koskenniemi ei salaa lähtökohtiaan eikä juuriaan vaan kertoo niistä kirjoissaan tavalla, joka rohkaisee lukijaa. ”Tammerneon ammentaa tarmoa ja liiketoiminnan luovuutta peräpohjalaisesta työnteon perinteestä sekä maisemasta; kairoilta, jängiltä, yöttömästä yöstä, tuntureista ja revontulista.”

Kirjat puhuttelevat esimerkiksi sitä lukijaa, joka tunnustaa Sieppijärven kylän omaksi kotiseudukseen. Kirjat puhuttelevat, sillä Koskenniemen ajatuksista ja ratkaisuista saa ymmärrystä ja merkitystä tämän päivän kotitekoisille ratkaisuillemme. Koskenniemen  kirjat antavat uskoa kylämme tulevaisuuteen, eli siihen, että täällä kasvava ihminen yhä vain saa lujan perustan omalle elämälleen – elääpä elämänsä sitten Sieppijärvellä tai jossakin muualla päin maailmaa. (Katariina Granat)

Raimo Seppälä: Kettu-Kallan poika (1997)

TEKNIIKAN TOHTORI KOSKENNIEMI

Toukokuun 16. päivänä 1997 yrittäjäneuvos Markku Koskenniemen päähän painettiin tekniikan tohtorin silinteri Tampereen teknillisen korkeakoulun promootiossa.

Markku Koskenniemen kunniatohtorius on korkeakoulun tunnustus ja huomionosoitus käytännön teollisuusjohtajalle, joka on oivaltanut korkeakoulun ja työelämän yhteistyön merkityksen, välttämättömyyden.

Kansakouluun opintonsa päättäneitä tohtoreita ei Suomessa kovin monta ole. Tarkkaan ottaen edes Markku Koskenniemi ei ole. Muodolliset opintonsa hän päätti Kolarin kunnan Sieppijärven kansakoulussa 1957 täytettyään juuri 15 vuotta, mutta sen jälkeen hän on käynyt luokatonta elämänkoulua, osallistunut lukuisille luentopäiville ja seminaareihin, tosin kyllä enemmän luennoitsijana ja alustajana kuin oppilaana, kuuntelijana. Hän on monet kerrat ollut luennoimassa myös Tampereen teknillisessä korkeakoulussa. Itse hän ei sano luennoineensa:

”Olen käynyt kertomassa, minkälaista elämä on yrityksessä ja miten minä yrittäjänä näen ja koen asiat. En ole pyrkinytkään ketään opettamaan, mutta nuorille voi olla hyötyä, kun saavat kuulla yrittäjän suusta, miten tähän on tultu. Joku saattaa tällä tavoin saada ideoita omaan tavoitteen asetteluunsa. Historiasta voi saada virikkeitä tulevaisuuden suunnitteluun. Miettimisen arvoinen asia on esimerkiksi, miten huutolaispoika Emil Aaltonen rakensi valtavan konsernin ja huolehti puolen kaupungin toimeentulosta. Mihin se perustui?”

Toukokuun 16. päivänä 1997 yrittäjäneuvos Markku Koskenniemen päähän painettiin tekniikan tohtorin silinteri Tampereen teknillisen korkeakoulun promootiossa.

Markku Koskenniemen kunniatohtorius on korkeakoulun tunnustus ja huomionosoitus käytännön teollisuusjohtajalle, joka on oivaltanut korkeakoulun ja työelämän yhteistyön merkityksen, välttämättömyyden.

Satan Fetto perusti kansakoulun

Tekniikan tohtori h.c. Markku Koskenniemi sanoo rehellisesti tunteneensa ylpeyttä, kun tohtorinhattu hänen päähänsä painettiin. Hänen asiansa ei ole päätellä tai selittää, miksi hänelle tässä elämänkoulussa on tällainen todistus tullut. ”Yhteiskunnalla on omat käsityksensä, millä perusteella tohtorinhattuja jaellaan.”

Sen hän tunnustaa, että tilanne huvitti häntä. Hänen mieleensä muistui sillä hetkellä Satan Fetto, äidin isoisä, kova pappa, ahkera ja tunnollinen kansanmies, joka teki säälimättömän lujasti töitä, rakensi jälkipolvien jaettavaksi Satan talon, perusti Kolarin Sieppijärvelle kansakoulun ja antoi sille tiloiksi talonsa vanhanpuolen. Satan Fetto - eli kirkonkirjojen mukaan Fredrik Satta – oli täysin kouluja käymätön mies, mutta kirjantaitava; hänen laatimansa perunkirjat kertovat jälkipolvillekin, että hänellä oli selkeä käsiala ja kyky panna asiat järjestykseen. Hänellä oli oivallinen kädentaito, ja niinpä hänestä tuli Sieppijärven kouluun opettaja, poikien käsitöiden opettaja.

Satan Fetto oli valistunut mies, itseoppinut. Hän oli yrittäjä ja järjestyksen mies. Hän piti talossaan kestikievaria ja huolehti siitä, että vieraat käyttäytyivät asiallisesti. Jos joku poikkesi säännöistä ja rupesi rähinöimään, Fetto otti asiakkaan tiukkaan otteeseensa, pisti pimeään perunakellariin ja istui itse luukun päälle. Kun alhaalla oli meteli hiljennyt, Fetto nosti luukkua ja kysyi, oliko vielä jotakin asiaa. Kellarista ei päässyt ylös ennen kuin rähinät oli lopetettu.

Sieppukoskeen Fetto rakensi vesivoimalan, joka pyöritti pärehöylää. Se oli kylässä tarpeellinen tuotantolaitos, sillä päreellä rakennukset siihen aikaan katettiin. Fetto huolehti siitä, että se mikä tehtiin, tehtiin laadukkaasti. Hänen aikanaan ei pohjan perukoilla tarkkailtu esimerkiksi karjan tuotoksia niin kuin on myöhemmin tehty. Lehmä lypsi sen minkä lypsi. Fetto vertaili lehmiensä maidon rasvapitoisuuksia. Hän pani maitonäytteet kirkkaisiin pulloihin ja vertaili sitten, minkä verran minkäkin lehmän maidosta nousi kermaa pintaan. Laadunvalvontaa, jonka perusteella hyvän lehmän vasikka kasvatettiin.

Fetto oli oikeuden mies. Lähes kaikki Sieppijärven talot olivat 1910-luvulla joutumassa pakkohuutokauppaan siksi, että lukutaidottomat isännät olivat menneet panemaan puumerkkinsä rajan takaa tulleiden puulaakin herrojen papereihin. Isännät joutuivat velkoihin, joita eivät pystyneet maksamaan ja joiden vakuutena oli heidän maansa ja talonsa. Fetto ei tällaista menoa hyväksynyt. Hän keräsi kylän miehet yhteen ja lähti hakemaan valtion konttorista lainaa velkojen maksuun. Hän pelasti Sieppijärven miehille heidän tilansa.

Fredrik Satta eli pitkän elämän, 78 vuotta, ja hänen vaimonsa Anna Greta vuotta vaille yhtä pitkän. Yhdessä he tiensä kulkivat. Anna-Greta synnytti Fetolle yksitoista lasta, joista kolme nuorimmaista kuoli pieninä, ja yhdessä he täältä lähtivät. Kun Fetolle valmistettiin hautajaisia keväthankien aikaan vuonna 1920, uupui myös Anna Gretan sydän, ja Satan talossa vietettiin yhtä aikaa heidän molempien hautajaisia.

Feton ja Anna Gretan tarina Markku Koskenniemellä oli mielessä, kun hän tohtorinhattunsa vastaan otti.  Jotakin tuttua