Rantapääkön ja Mäkipääkön kautta Rovalle
PÄÄKÖN PIRTTI JA PÄÄKKÖLÄT SUKUPOLVESTA TOISEEN
Kunta osti 1970 museokäyttöön Pääkkölän pirtin päärakennuksen. Rakennus oli kylän ainoa Lapin sodassa palamatta jäänyt asuintalo. Se siirrettiin 1980 kylän keskustasta nykyiselle (2003) paikalleen Rovan tilalle. Museokäytössä talon tärkein tehtävä on välittää historiallisesti perusteltua tietoa menneisyydestä ja kulttuuriperinnöstä.
Pääkkölä on tyypiltään ns. peräpohjalainen puolitoistakerroksinen parituparakennus, joka yleistyi pohjoisen maatalousasutuksen piirissä 1800-luvulla. Varmaa asiakirjamainintaa tai edes hirsikaiverrusta Pääkön pirtin valmistumisvuodesta ei ole löytynyt.
Perimätiedon mukaan Mäki-Pääkön rakennus lienee valmistunut 1885. Rakentaja näyttäisi olleen Ranta-Pääkön isäntä Salmo Pääkkölä, joka perunkirjatietojen mukaan kuoli varsin vauraana pian uuden talon valmistumisen jälkeen 1887. Salmo eli Salomon Johansson Pääkkölä oli syntynyt 17.7.1838 ja kuoli Mäki-Pääkön keskikamarissa 49-vuotiaana 1887. Kuolema johtui vilustumisesta, sillä vaikka mies ja hevonen olivat selvinneet heinänhakumatkan avannosta, oli matka lämpimään jäänyt liian pitkäksi.
Salomon oli kuolemaansa asti naimisissa Konttajärveltä kotoisin olleen Greta Johanna Salomonsdotterin kanssa. Salmon ja Gretan kahdeksan lasta olivat Johan Jagob (s.1862), Sofia Matilda (s. 1863), Aleksander (s.1866), Salomon (s. 1868), Adolf (s. 1872), Charlotta (s.1874), Matilda (s.1877, kuoli 13-vuotiaana) ja Petter Emil (s.1881). Perhe asui Ranta-Pääkön taloksi kutsuttua kotipaikkaansa. Kun Salmo kuoli, Greta meni Johan Eerik Vaattovaaran kolmanneksi vaimoksi Vaattojärvelle. Nuorin poika Eemi oli silloin 10-vuotias. Petter Emil eli Eemi Pääkkölästä tuli kuitenkin myöhemmin Ranta-Pääkön isäntä, sillä hän asettui asumaan lapsuuskotiansa vaimonsa Davida Liinangin kanssa.
Vasemmanpuoleinen kuva esittää Mäki-Pääkön pirtissä lapsuutensa viettänyttä Heikki Pääkkölää yhdessä tyttäriensä Bertan ja Martan (s.1921) kanssa. Toisessa kuvassa Heikki on kyläreissulla veljensä Olavi Pääkkölän luona Kyläjoella 1963 vähän ennen kuolemaansa marraskuussa 1964.
Kolmas sukupolvi rinnakkain toisen polven kanssa
Seuraavasta sukupolvesta eli Alesin lapsista Mäki-Pääkköön jäi Arvo Pääkkölä, sillä hän perusti perheen Liinun kanssa 1920 –luvun alkupuolella. Arvo ja Liinu Pääkkölä asuivat taloa ensimmäiset vuodet yhdessä Arvon vanhempien Ales ja Maria Pääkkölän kanssa. Jonkin aikaa 1930-luvun alkupuolella keskikamarissa asui myös toinen Alesin poika Huugo (eli Hyyky) Pääkkölä Helmi-vaimonsa (o.s. Lappea) kanssa. Tuona aikana pariskunnalle syntyi kaksi poikaa, Lassi 1931 ja Ales 1932. Kun kamarissa ei ollut asukkaita, siellä hapatettiin viiliä 20 pytyssä. Siksi huonetta kutsuttiin myös maitokamariksi.
Lopulta 1936 Jonne Pääkkölän poika Uuno Pääkkölä muutti kamariin vaimonsa Emmin kanssa. Pariskunnalla oli tällöin jo 1935 syntynyt poikansa Mikko. Toinen poika Jaakko syntyi vuonna 1939, ja muut lapset seuraavalla vuosikymmenellä.
Silloin talo jaettiin asukkaidensa kesken niin, että Arvo ja Liinu Pääkkölä asuivat pirtissä, kun taas Uuno ja Emmi Pääkkölä asuivat keskikamaria ja tupaa siihen asti kunnes lähdettiin evakkoon. Arvo kuoli evakossa 1944 mutta Liinu vasta 1978.
Lapin sodan ja evakon aikana talossa majaili saksalaisia sotilaita, jotka sahasivat keskikamarin eteläseinään ns. elämänluukun ilmeisesti ruuan jakelua varten. Mahdollisesti kamari toimi tuolloin ruokasalina. Evakon jälkeen talossa majoitettiin evakosta palanneita kyläläisiä. Sopu tilaa antoi, sillä omaakin väkeä oli paljon: Emmi ja Uuno lapsiensa kanssa sekä Liinu omien lapsiensa kanssa.
Tornionlaaksolaiseen tapaan Pääkkölän asukkaat muuttivat kesäksi pestyyn ja kalkittuun navettaan siksi aikaa kun karja käyskenteli laitumilla ja yöpyi kesänavetassa. Puiset huonekalut pestiin pihassa alkukesästä ennen navettaan muuttoa. Pääkön talossa ei ollut
