Ludvig Munsterhjelm

Ludwig Munsterhjelm saapui vuonna 1907 Tornionjokilaaksoon ”harjoittamaan eläintieteellisiä tutkimuksia”  veljensä kannustamana.

Ludwig Munsterhjelm syntyi 5. helmikuuta 1880 Tuuloksessa ja ”siirtyi ikuisille metsästysmaille” vuonna 1955.Veli Carl oli vuosina 1902-10 kruunun metsänhoitajana Kolarissa, josta käsin Ludwig pääasiassa samoili metsiä. Toisinaan hän toimi myös tukkikämpän kirjurina ja oppi siten tuntemaan paikallisia miehiä, joilla eränkäynti oli verissä.

22-vuotiaan Ludwigin elämässä pari Länsi-Lapissa, pääasiassa metsästyksen ja kalastuksen parissa vietettyä vuotta loivat hyvän pohjan Lapin rakkaudelle. Elämyksien voimaa lisäsi se, että Lapissa elettiin juuri tuolloin sopulikautta. Sopuleita vilisi kaikkialla ja niitä seurasivat niin nelijalkaiset kuin siivekkäätkin pedot. Pedoista huolimatta myös riistalinnut lisääntyivät erinomaisesti. Hirviäkin esiintyi vielä jonkin verran ja keväthangilla saattoi seurata helposti karhun jälkiä.

Lapista hän kirjoitti eniten, ja sinne hän myöhemminkin tarinoissaan kaipasi. Ensimmäinen kuvaus Tornionjokilaakson eräelämästä ilmestyi jo vuonna 1909 Lapin kauden päätteeksi. Kirja ilmestyi Tukholmassa nimellä Jägerlifvet är så härligt.

Munsterhjelmin 16 teosta käsittäneestä tuotannosta on suomennettu vain Kolme poikaaHuippuvuorilla (1939),Pohjolan pedot (1946) ja Rihlalla ja haulikolla (1949). Lisäksi Erkki Timonen on toimittanut kokoelman varhaisia Lapin metsästystarinoita nimellä Eräretkiä Hämeestä Petsamoon (1987).

Näillä sivuilla julkaistavat Munsterhjelmin erätarinat on valittu Matti J. Särömaan toimittamasta kirjasta Ludwig Munsterhjelm. Kadotetut paratiisit. 2000.